Sukukronikka Filppulasta


Kronikan esitti sukujuhlassa 4.8.1990 tekijä Elsa Juurakko

Tällä lakeudella eläneet on esivanhempamme
- tältä lakeudelta mekin juuriamme haemme.
Me tällä tavoin teemme nyt historiaa:
ollaan ensikerran kokoonnuttu juhlimaan.
Ja me muistojen rippeet näin yhteen solmitaan
siinä toivossa ettei tämä yhteys päättyisi
tähän, vaan jatkuisi tulevissakin sukupolvissa.

Kauan sitten muinoin lasna -
mä vieraana sain käydä mummolassa.
Usein vieläkin sinne mieleni halaa
käydä tuohon tuttuun tupaan -
muistoissani vaikka salaa.
Nyt kuljen tiellä kaukaisten muistojen
hetkeksi pysähdyn - kuuntelen.

Kauhajoen asemalle saatettiin
ja tarkat ohjeet jo kotona annettiin.
Lippuluukulla ääni väristen sanottiin:
Ilmajoelle. III Ik puolipilettiä ostettiin.
Suuri ja jännittävä kokemushan oli,
kun sai junalla matkustaa.
Ja asemalta kipinkapin juostiin mummolaan.

Nuo tädit armaat muistan hyvin.
Heille mentiin aina ylähä hyppien.
Vieläkin tunnen heidän kätten kosketuksen.
Hyvyyttä ja huolenpitoa saimme osaksemme.
Hyvää ruokaa tarjottiin
- ja herkkupaloja muistan niin.
En koskaan saa enää niitä herkkuja maistaa,
kun ei ole tätiä eikä mummolaa.

Heillä elämän eväänä on ollut suuri siunaus.
He menestyivät elämäntehtävissään
esimerkillisesti, sillä me muistamme heidät
hyvinä rakastavina äiteinä, huolehtivina
täteinä, tarmokkaina talonemäntinä
ja uskollisina yhteiskunnan palvelijoina.
Raskaan pitkän päivätyönkin uuvuttamina,
auttavina ja toisistaan huoltakantavina voimina.

Nuo vahvat juuret varmaan olemme perinnöksi
heiltä saaneet, myös sen lujan yhteisen hengen
- kestävät siteet, jotka meitä yhä yhdistää.
Vaikka he kaikki jo ovat siirtyneet rajan taa,
niin muistojen kultaama kirja
heidän työstään kertoa saa.

Samelieno, tuo Filppulan perheen nuorimmainen,
oli kuin kruunu tuon uljaan sisarusparven.
Ei muistonne himmene elon saatossa.
Tänäänkin tahdomme osoittaa kunnioitusta
ja suurta kiitosta.
Näin esiäitiemme tvötä arvostain ja kuin
kalliina aarteena tämän sukututkimuksen turvin
tulevillekin sukupolville lahjoittaa.